Ajankohtaista

Lasten haavat ja naarmut

Lapsille sattuu ja tapahtuu, kun vauhtia on vielä paljon ja vanhemman varoittelut unohtuvat sekunnissa. Lapsen luontainen uteliaisuus saattaa myös saada pienen käden päätymään paikkaan, jonne sitä ei olisi kannattanut laittaa. Lasten motoriikka ja kehonhallinta eivät toimi yhtä hyvin kuin aikuisella, jolloin kaatumisia ja tippumisia sattuu herkemmin.

Kun haava sattuu…

1.  Pysy rauhallisena

2.  Tyrehdytä verenvuoto painamalla sormella tai kädellä haavaa

3.  Puhdista haava vedellä ja tarvittaessa haavanpuhdistusaineella (lääkärin hoitoa vaativat haavat puhdistetaan vastaanotolla)

4.  Suojaa haava hengittävällä haavataitoksella

5.  Vie tarvittaessa lääkäriin tai hätätilanteessa soita 112

6.  Seuraa haavan paranemista ja huolehdi hygieniasta haavanhoidossa

Milloin haava vaatii lääkärin hoitoa?

Kooltaan isot haavat

Nämä kannattaa lähteä heti näyttämään lääkärin vastaanotolle, jotta isompi haava pystytään liimaamaan, teippaamaan tai tarvittaessa ompelemaan. Näin haavasta saadaan parannuttuaan siistin näköinen. Haavan niin sanotusti vanhenee jopa 6 tunnissa, jonka jälkeen sen hoitaminen lääkärin vastaanotolla on hankalampaa. Tämän takia hoitoon kannattaa hakeutua pikimmiten.

Likaiset haavat

Haavat, joihin on päässyt likaa, multaa tai hiekkaa, tulisi käydä näyttämässä lääkärille tulehtumisvaaran ja jäykkäkouristusriskin takia. Myös haavat, joihin on päässyt jokin vierasesine, kuuluvat lääkärin hoitoon. Mitä suurempi haava on, sitä herkemmin käydä näyttämässä.

Runsaasti vuotavat haavat

Voimakas verenvuoto on syy lähteä näyttämään haavaa päivystykseen. Jos haavavamma on kovin iso, on verenhukan ja siitä seuraavan shokin riski mahdollinen. Tämä toki vaatii todella runsaan verenvuodon. Joka tapauksessa vuotava haava vaatii lääkärin tutkimuksen jo pelkästään tyrehdyttämisen ja mahdollisesti haavan ompelemisen takia.

Pistohaavat

Pistohaava syntyy jonkin terävän esineen esim. tikun, naulan tms pistosta. Pistohaavat eivät välttämättä vuoda paljoa ulospäin, mutta vaurio kudostasolla voi olla suurempi. Pistohaavaan voi myös herkästi jäädä likaa tai jokin vierasesine, koska sitä ei paljain silmin py

Puremahaavat

Puremahaavat ovat aina syy lähteä lääkärin vastaanotolle. Eläinten puremissa on suuri tulehdusvaaran riski, koska niiden suussa on erilaisia bakteereja, jotka voivat purematilanteessa siirtyä ihmiseen. Kissojen puremista jopa puolet tulehtuvat ja koirien puremissakin joka viides. Suuren tulehdusriskin takia puremahaavoihin aloitetaan usein antibiootti jo ennaltaehkäisevästi. Mikäli sitä ei aloiteta, kannattaa haavaa tarkkailla, ettei se ala tulehtumaan. Tulehtumisen merkkejä ovat punoitus, kuumotus ja kipu haava-alueella.

Lasten kohdalla välillä sattuu myös toisen lapsen puremia joko ymmärtämättömyyden tai kiusanteon takia. Ihmisen puremat ovat myös herkästi tulehtuvia, joten myös näissä tilanteissa kannattaa herkästi käydä näyttämässä puremahaavaa lääkärille, ellei kyse ole aivan pintaruhjeesta. Puremahaavat kannattaa ensiapuna pestä saippualla mahdollisen rabiestartunnan ehkäisemiseksi.

Tulehtunut haava

Tulehtunut haava punoittaa, kuumottaa ja siinä voi olla kipua ja turvotusta. Myös lääkärin hoitama haava voi tulehtua. Joskus jopa antibioottikuurilla hoidettu haava tulehtuu esimerkiksi kuurin loppumisen jälkeen. Haavan paranemista tulee seurata ja tarvittaessa ottaa yhteyttä lääkäriin. Tulehtumisriski on aikaisintaan 2-3 päivää haavan syntymisestä.

Entäs se jäykkäkouristus?

Jäykkäkouristus on pelätty infektio, koska hoitamattomana se on kuolemaan johtava. Jäykkäkouristuksen aiheuttaa Clostridium tetani-bakteeri, jota esiintyy runsaasti maaperässä. Elimistöön päästyään bakteeri alkaa lisääntyä ja muodostaa hermomyrkkyä, ja lopulta aiheuttaa lihasten kivuliaan jäykistymisen.

Suomessa kaikki lapset saavat jäykkäkouristusrokotuksen osana kansallista rokotusohjelmaa. Ensimmäinen jäykkäkouristusrokote annetaan 3 kuukauden iässä, jonka jälkeen tehosterokotus annetaan 5 kuukauden, 1 vuoden, 4 vuoden ja 14-15 vuoden iässä. Tämän jälkeen annetaan tehosterokotuksia aikuisten rokotusohjelman mukaisesti. Jäykkäkouristusrokote on tehokas ja Suomessa jäykkäkouristuksen riski on todella pieni juuri rokotuksen ansiosta.

Koska Clostridium tetani-bakteeria on juuri maaperässä ja esimerkiksi koirien tai muiden eläimien suussa, jäykkäkouristuksen voisi saada likaisista haavoista, puremahaavoista tai vaikkapa ruusun piikin pistosta. Clostridium tetani lisääntyy hapettomassa tilassa, joten erityisesti syvät pistohaavat, joissa haava ei pääse hengittämään, ovat riskihaavoja. Tällaisissa tilanteissa on hyvä käydä näyttämässä haavaa lääkärille, jolloin tarvittaessa annetaan tehosterokotus jäykkäkouristusta vastaan. Yleensä tehostetta ei edes tarvita, koska rokotussuoja on yleensä jo valmiiksi olemassa.

Palovammat

Lapset ovat alttiita palovammoille siinä iässä, kun eivät vielä ymmärrä varoa kuumaa levyä, kiehuvaa vettä tai avotulta. Vanhempien tulisi huomioida nämä riskikohdat jo etukäteen mahdollisimman hyvin, mutta valitettavasti välillä palovammoja sattuu siitä huolimatta. Palovammat luokitellaan kolmeen asteeseen vakavuuden suhteen. Ensimmäisen asteen palovammat aiheuttavat ihon punoitusta ja kirvelyä, mutta ovat hoidettavissa kotona. Toisen asteen palovammoissa on punoitusta, rakkuloita ja kipua, ja palovamma-alue on kostea. Näiden kohdalla pienikokoiset (alle lapsen oman kämmenen kokoiset) voi hoitaa kotona, mutta isommat vaativat lääkärin hoitoa. Kolmannen asteen palovammat ovat aina lääkärin hoidettavia. Näissä ihoon tulee kudosvaurioita ja ihon väri voi muuttua harmaaksi tai jopa mustaksi.

Palovamman ensiapuna on palovamma-alueen viilentäminen noin huoneenlämpöisellä (noin +20) vedellä vähintään 20 minuutin ajan. Tällä estetään palovamman laajeneminen. Lapselle voi antaa kipulääkettä kipua helpottamaan. Palovamma-alueen voi peittää jollain sidoksella, joka ei tartu palovammaan kiinni. Voiteita palovammaan ei tule käyttää.

Lapsi voi jännittää haavanhoitoa

Kun lapsi kipittää luoksesi itkevänä verta vuotavan haavan kanssa, pysy rauhallisena. Lapsi helposti säikähtää verenvuotoa tai vartaloonsa ilmaantunutta ruhjetta, joten omalla käytöksellä tulisi saada lapsi rauhoittumaan. Veri on hyvin värjäävää ja sitä näyttää usein olevan enemmän kuin todellisuudessa onkaan, joten vedä henkeä ja juttele lapselle rauhallisella äänellä.

Lääkekaappiin kannattaa hankkia kirvelemätöntä haavanpuhdistusainetta ja vaikkapa hauskoilla kuvilla varustettuja lastenlaastareita, jos ne saavat lapsen pitämään laastaria haavan suojana. Kukaan ei kiellä vaikkapa piirtämästä haavataitokseen jotain hauskaa kuvaa, kunhan tussia tai värikynää ei joudu haavaan. Lapselle kannattaa selittää haavanhoidosta ja siitä miksi haavaa ei saa näplätä likaisin käsin. Pienikin lapsi ymmärtää rauhallista selittämistä ja se tekee haavanhoidosta mukavampaa. Vanhemman velvollisuus on tietenkin huolehtia, että haavat tulee hoidetuksi, vaikka lapsi kapinoisi asiaa.

Ensiapukursseille voi osallistua kuka vaan, ja sieltä saa nimenomaan haavanhoitoon ja ensiapuun oikein hyviä vinkkejä. Sellainen kannattaa jokaisen vanhemman laittaa harkintaan.

Kirjoittanut farmaseutti Tanja Hämäläinen

Julkaistu Oma+ lehdessä 2/2018


Silmätulehdukset ja niiden hoito

Konjunktiviitti

Konjunktiviitiksi eli sidekalvotulehdukseksi kutsutaan viruksen tai bakteerin tai joskus sienen aiheuttamaa silmätulehdusta. Tulehdus on silmän sidekalvossa, joka on ohut kalvo silmän pinnalla. Silmätulehdus on hyvin yleinen silmäsairaus. Se voi ilmaantua bakteeritartuntana toiselta ihmiseltä tai liittyä muuhun altistavaan tekijään esimerkiksi tavalliseen ylähengitystieinfektioon. Moneen flunssaan liittyy lievää sidekalvotulehdusta, joka on viruksen aiheuttamaa. Varsinainen bakteerin aiheuttama sidekalvotulehdus ilmaantuu flunssan jälkitautina usein muutaman päivän tai viikon kuluttua flunssan alkamisesta. Pienillä lapsilla bakteerin aiheuttamaan sidekalvotulehdukseen saattaa liittyä myös korvatulehdus.

Tyypillisiä oireita ovat silmän punoitus, rähmiminen, roskan tunne silmässä sekä mahdollisesti kirvely. Luomet saattavat olla aamuisin liimautuneet yhteen rähmimisen takia. Varsinaista kipua sidekalvotulehdukseen ei liity.

Lievä sidekalvotulehdus saattaa parantua muutamassa päivässä itsestäänkin. Näin ollen lievää tulehdusta voi seurata pari päivää kotona ja huolehtia silmän puhdistamisesta useamman kerran päivässä. Jos tulehdus ei parane tai oireilu on voimakasta, tulee hakeutua lääkäriin. Lääkäri tutkii silmän ja useimmiten siihen aloitetaan antibioottisilmätippa- ja/tai voide. Yleisimmin käytetään kloramfenikolia sisältäviä silmätippoja. Seuraava vaihtoehto on fusidiinihappoa sisältävä silmätippa, jonka etuna on annostelu vain kaksi kertaa päivässä, mutta toisaalta se aiheuttaa herkemmin silmän kirvelyä kuin kloramfenikolitippa. Lääkäri valitsee kuitenkin tilanteeseen parhaiten sopivan lääkityksen. Lääkkeestä riippumatta silmätippaa tulee käyttää niin kauan, että silmä on ollut 2 päivää oireeton. Jos lääke ei ole tehonnut 4-5 päivässä lainkaan, kannattaa ottaa uudelleen yhteyttä lääkäriin.

Silmätipan annostelu silmään

Lääkäri voi määrätä joko pullossa tai kerta-annospipeteissä olevan silmätipan. Pullon kohdalla pitäisi huolehtia, että pullo säilyy hygieenisenä eikä osu tulehtuneeseen silmään. Molemmat tiputetaan samalla tavalla silmään joko selinmakuulla tai esimerkiksi peilin edessä kallistaen päätä taaksepäin. Alaluomea vedetään hieman alaspäin ja tippa tiputetaan alaluomen sisälle. Tämän jälkeen painetaan silmän sisänurkkaa noin minuutin ajan, jotta estetään tipan poistuminen kyynelkanavan kautta. Jos käytössä on useita eri silmävalmisteita (hoitavia tippoja tai kostutustippoja), on niiden välillä pidettävä vähintään 5 minuutin tauko. Lisäksi mahdollinen voidemainen silmätuote laitetaan aina viimeisenä.

Allerginen silmätulehdus

Myös allergia voi aiheuttaa silmän sidekalvotulehdusta. Useimmiten tähän liittyy vahvasti silmien kutina sekä muita allergisia oireita kuten aivastelua, nenän vuotamista ja kenties iho-oireita. Allergiseen silmätulehdukseen voidaan aloittaa natriumkromoglikaattitipat, joita saa ilman reseptiä. Jos niistä ei ole riittävää tehoa, voidaan kokeilla antihistamiinisilmätippoja. Lisäksi voi käyttää suun kautta otettavia antihistamiineja. Allerginen silmätulehdus on yleensä hoidettavissa ilman reseptiä saatavilla tuotteilla, mutta mikäli oireet ovat hankalia tai kyseessä on pieni lapsi, on järkevää käydä lääkärin vastaanotolla.

Sarveiskalvotulehdus eli keratiitti

Sarveiskalvo on silmän etummainen valoa taittava osa. Sarveiskalvotulehdukset on tärkeää hoitaa ajoissa lääkärin kautta, koska ne saattavat aiheuttaa näön heikkenemistä. Yleisimmin tulehduksen aiheuttaa jokin virus esim. herpesvirus, adenovirus tai ns. vesirokko-/vyöruusuvirus. Oirekuva riippuu aiheuttajaviruksesta. Tyypillisin aiheuttaja on herpesvirus, joka mm. aiheuttaa suun alueelle yskänrokkoa. Oireina voi olla kipua, roskantunnetta, valonarkuutta ja silmän vuotamista, mutta yleensä ei rähmimistä. Adenoviruksen aiheuttama keratiitti puolestaan rähmii runsaasti. Molemmat ovat herkästi tarttuvia. Adenoviruksen aiheuttamaan tulehdukseen ei ole varsinaista lääkettä, mutta oireita voi helpottaa kostutustipoilla. Myös ns. vesirokkovirus voi tulehduttaa sarveiskalvon. Tällöin oireena on silmän ärsytyksen ja vuotamisen lisäksi yläluomen turvotus sekä nenän seudulla esiintyvä rakkulainen ihottuman. Virusten aiheuttamiin silmätulehduksiin on olemassa viruslääke asikloviiria sisältävää silmävoidetta, jota lääkäri tarvittaessa määrää.

Bakteerit harvemmin aiheuttavat sarveiskalvotulehdusta, koska ne eivät pääse läpäisemään sarveiskalvoa. Jos sarveiskalvotulehduksen aiheuttaa bakteeri, syynä on yleensä jo valmiiksi vaurioitunut sarveiskalvo esimerkiksi piilolinssien runsaasta käytöstä johtuen.

”Hitsaajan silmällä” tarkoitetaan UV-säteilyn aiheuttamaan vauriota silmän sarveiskalvolla. Saman tilanteen voi aiheuttaa auringon UV-säteily varsinkin lumihangesta heijastuneena tai vaikkapa solarium. Vaurion vakavuus on suoraan verrannollinen säteilyn määrään. Oireina esiintyy silmien vuotamista, roskan tunnetta silmässä, särkyä, näön hämärtyminen, valonarkuus ja mahdollisesti luomitulehdus. Oireet alkavat 6-12 tunnin kuluttua UV-säteilylle altistumisesta ja kestävät pari päivää. UV-säteilyltä suojaavat lasit ovat paras ennaltaehkäisy, mutta mikäli UV-säteilyä on silmiin saatu, hoitona on ensisijaisesti silmien lepuuttaminen pimeässä, tulehduskipulääkkeet suun kautta ja geelimäiset kostutusvoiteet. Mikäli silmän pinnalla havaitaan eroosiota, käytetään antibioottivoidetta. Silmä kannattaa tutkituttaa lääkärillä joka tapauksessa, jos oireilu on voimakasta.

Luomitulehdus eli blefariitti

Luomitulehduksessa luomi selkeästi turpoaa ja punoittaa. Useimmiten luomitulehdukseen liittyy atooppinen taipumus, jolloin luomitulehdus saattaa uusitua tietyin väliajoin. Hoitona käytetään luomen reunan puhdistamista jollain miedolla puhdistusaineella sekä tarvittaessa lämpöhaudetta. Pitkittyneessä tulehduksessa käytetään lääkärin kautta saatavia kortisonisilmävoiteita tai tarvittaessa antibioottivoidetta.

Iriitti eli värikalvotulehdus

Iriitillä tarkoitetaan värikalvotulehdusta eli tulehdus on silmän värillisessä osassa. Oireiluna on kipu ja valonarkuus. Sarveiskalvon ympärillä on usein kauttaaltaan punoitusta/verestystä. Silmät eivät välttämättä vuoda tai rähmi ollenkaan. Iriitti liittyy usein johonkin muuhun sairauteen esim. reumaan. Tämän takia iriitti täytyy tutkia ja selvittää mahdollinen taustalla oleva muu sairaus. Iriittiä hoidetaan kortisonisilmätipoilla lääkärin ohjeen mukaan. Tippakuuri kestää yleensä melko pitkään, usein vähintään kuukauden ajan. Iriitti voi uusiutua, jos taustalla on jokin perussairaus. Tämän takia perussairaus kannattaa pitää hyvässä hoitotasapainossa, jolloin iriitin uusiutuminen on hieman vähäisempää.

Milloin lääkäriin?

Yleisesti ottaen voidaan ajatella, että silmäoireissa kannattaa herkästi ottaa yhteyttä lääkäriin. Ainoastaan flunssaan liittyvää silmän lievää sidekalvotulehdusta voi seurata kotona parin päivän ajan, mutta muissa tapauksissa on aina varmempi käydä tarkistuttamassa silmä lääkärin vastaanotolla. Jos oireina on silmäkipu, näön heikkeneminen tai voimakas valonarkuus, kannattaa lääkäriin hakeutua vaikka päivystyksen kautta. Joissain tapauksissa riskinä on pysyvä näön heikkeminen, joten asian kanssa ei kannata leikkiä.

Kirjoittanut farmaseutti Tanja Hämäläinen

Julkaistu Oma Plus lehdessä 1/2018


Ikääntyvien nivelvaivat

Ikääntyvien nivelvaivat

Ikääntyminen tuo tullessaan monenlaisia muutoksia elimistöön. Monet toiminnot hidastuvat iän myötä ja liikuntakyky heikkenee. Liikuntakykyyn vaikuttavat lihasten ja nivelten kunto. Iän myötä nivelnesteen määrä nivelessä vähenee sekä sidekudoksen määrä lisääntyy, mikä aiheuttaa helposti ongelmia nivelten liikkuvuudessa. Yleisesti ottaen liikeradat pienevät, jolloin tutut harrastukset ja muut tekemiset voivat muuttua hankaliksi. Nivelvaivat oireilevat lähes poikkeuksetta myös kipuna.

Ylös, ulos ja liikkumaan!

Vaikka ikääntyminen on pakollista jokaiselle, on helpottavaa tietää, että omilla valinnoillaan voi vaikuttaa niveltensä kuntoon. Ennaltaehkäisy on avainasemassa nivelten hyvinvoinnissa. Eli asiaan kannattaa puuttua jo ennen kuin mitään oireita edes on. Ylipaino lisää nivelten kuormitusta, joten ylimääräisten kilojen karistaminen ja painon pitäminen normaalipainossa ovat palveluksia omille nivelille. Lisäksi liikunnan merkitystä ei voi vähätellä. Liikunnan tulisi olla monipuolista, muttei liiaksi niveliä rasittavaa. Esimerkiksi uiminen ja pyöräily ovat hyviä liikuntalajeja. Kun niveliä rasitetaan säännöllisesti, niiden liikeradat pysyvät parempina kuin pelkästään sohvalla istumalla. Lisäksi hyvä lihaskunto tukee ikääntyviä niveliä, jolloin ne kestävät paremmin rasitustakin.

Vammat kannattaa hoitaa hyvin
Niveliin kohdistuvat vammat ovat oma lukunsa. Ikääntyessä liikuntakyky ja tasapaino voivat heikentyä, jolloin vammojen riski kasvaa. Ikääntyvillä vammat paranevat hitaammin kuin nuoremmilla. Vammat ovat usein pehmyskudosvammoja, eli esimerkiksi nivelsiteen tai jänteen venähdyksiä. Tällöin nämä nivelen tukirakenteet heikentyvät, jolloin myös nivel joutuu kovemmalle rasitukselle. Lisäksi siihen niveleen, johon on vamma on kohdistunut, on suurempi riski muodostua myöhemmin nivelrikko. Vammoja kannattaa pyrkiä ehkäisemään tiedostamalla oma liikuntakyky ja mahdollisesti sen rajoitteet. Myös kotona ja muualla liikkuessa kannattaa kiinnittää huomiota turvallisuuteen käyttämällä vaikkapa liukuesteitä jäisillä keleillä. Mikäli jotain kuitenkin sattuu, muistetaan kolmen K:n sääntö: Kylmä, koho ja kompressio. Eli vammaa hoidetaan heti sen satuttua kylmällä, kohoasennolla ja tukisiteellä.

Nivelrikko

Nivelrikon riski lisääntyy ikääntyessä ja on hyvin yleinen vaiva. Nivelrikolla tarkoitetaan nivelen pinnalla olevaa nivelruston kulumaa ja nivelvälin pienemistä osittain nivelnesteen vähenemisen kautta.  Nivelrikko syntyy pitkällä aikavälillä, eikä siihen ole parantavaa hoitoa. Nivelrikko voi syntyä mihin tahansa niveleen. Oireina on kipu, jäykkyys ja turvotus nivelessä. Nivelkapselissa voi olla myös tulehdusta.

Nivelvaivojen hoito

Nivelvaivojen hoitona käytetään tulehduskipulääkkeitä yleensä kuuriluonteisesti. Myös paikallisia tulehduskipugeelejä voi käyttää kuureina. Lisäksi kylmähoidosta on usein hyötyä sekä kivun että tulehduksen hoidossa. Saatavilla on kylmägeelejä sekä pakastimessa viilennettäviä kylmäpakkauksia. Lisäksi on mahdollista käyttää erilaisia niveltukia oireita helpottamaan. Käytännön arjen avuksi on myös kehitetty esimerkiksi korkinavaajia ja tarttumapihtejä niihin tilanteisiin, kun henkilön toimintakyky on nivelvaivojen takia jo heikentynyt.

Reseptillä on saatavana myös muita nivelten kuntoon vaikuttavia valmisteita, joista kannattaa lääkärin kanssa keskustella. Lisäksi markkinoilla on ilman reseptiä saatavia nivelen hyvinvointia ja toimintaa parantavia valmisteita, joissa tehoaineena on muun muassa glukosamiini, kondroidiittisulfaatti ja MSM. Näiden valmisteiden tehoa ei ole tutkimuksilla saatu vahvistettua, mutta moni käyttäjä saa niistä helpotusta nivelvaivoihinsa. Kyseisten tuotteiden käytössä on tärkeää, että niitä käytetään riittävän kauan. Usein ideana on saada nivelnesteen määrä lisääntymään ja sitä kautta nivelkivut helpottamaan. Tämä ei tapahdu napista painamalla välittömästi vaan käyttöä tulee jatkaa säännöllisesti 3-6 kuukauden ajan.

Nivelvaivat kannattaa tutkituttaa

Nivelvaivoihin voi olla myös muita syitä kuin ikä, joten pitkään jatkuvat tai nopeasti voimakkaana alkavat nivelvaivat kannattaa tutkituttaa lääkärillä.

Esimerkiksi sairaus nimeltä polymyalgia rheumatica esiintyy tyypillisesti vain iäkkäillä. Tyypillinen potilas on yli 70-vuotias. Kyseessä on reumaattinen sairaus. Oireilu alkaa nopeasti parin päivän sisällä selvillä lihas- ja niveloireilla, jotka tavallisesti paikallistuvat niska-hartiaseutuun ja lantio-ja reisialueelle. Sairaus on usein helppo diagnosoida oireiden ja verikokeen perusteella. Taudin hoito onnistuu yleensä helposti kortisonilla. Myös nivelreuma on nivelissä kipuna, turvotuksena ja jäykkyytenä ilmenevä tulehduksellinen sairaus, joka vaatii lääkärin hoitoa.

  Kirjoittanut farmaseutti Tanja Hämäläinen

Julkaistu Oma Plus lehdessä 4/2017


Ihonhoito eri ikäkausina

Ihonhoito eri ikäkausina

Ihonhoidon peruspilarit riippuvat ensisijaisesti ihotyypistä. Toisilla iho on kuivempi kuin toisilla, jolloin perusrasvauksesta joutuu huolehtimaan säännöllisemmin. Ihotyypistä riippumatta suurin osa tarvitsee jonkinlaista ihonhoitoa ja omalle iholle sopivat hoitotuotteet löytyvät kokeilemalla sekä asiantuntijan opastuksella. Hormonaaliset tekijät vaikuttavat myös ihon kuntoon. Ihmisen hormonitoiminta muuttuu iän myötä ja tämän vuoksi omia ihonhoitorutiineja on syytä päivittää säännöllisesti.

KASVOJEN HOIDON PERUSPILARIT:

1.  Puhdistustuote

2.  Kuorinta (1-2 kertaa viikossa)

3.  Kasvovesi

4.  Seerumi

5.  Silmänympärysvoide

6.  Kosteusvoide

7.  UV-suoja

Lapsuudessa ihon hoitoa tarpeen mukaan

Lasten ihoa ei ole välttämätöntä rasvata, jos ihossa ei ole mitään ongelmaa. Noin 10-20 prosentilla lapsista on atooppinen iho, joka oireilee kuivuutena tai suoranaisena ihottumana esimerkiksi taipeissa tai maitorupena kasvoilla. Tällöin ihoa tulee rasvata sopivalla perusvoiteella päivittäin. Tarpeen mukaan perusvoidetta kannattaa vaihdella, koska esim. vuoden ajan mukaan iho voi tarvita erilaista voidetta ja joskus iho voi myös ”tottua” voiteeseen, jolloin sen kosteutusteho heikkenee. Jos lapsen iholle syntyy suoranaista ihottumaa, kannattaa käyttää hoitavampia voiteita (esim. dekspantenolia sisältäviä) ja tarvittaessa mietoa kortisonivoidetta kuuriluonteisesti viikon ajan. Atopiaan taipuvaisella lapsella iho saattaa oireilla ihottumana myös ruoka-aineyliherkkyyteen. Tällöin allergiaselvittely kannattaa hoitaa lääkärin kautta, koska turhat ruoka-aineiden välttämiset voivat heikentää lapsen ravintoaineiden saantia.

Vaippaihottuma on nimensä mukaisesti pienten vaippapeppujen vaiva. Pienen lapsen iho on usein herkästi ärtyvä, jolloin vaippa itsessään saattaa ärsyttää ihoa eritteistä puhumattakaan. Eri vaippamerkkejä kannattaa kokeilla, jotta löytyisi omalla pienokaiselle parhaiten sopiva merkki. Vaippaihottumaa voi hoitaa perusvoiteilla, dekspantenolia sisältävillä voiteilla tai sinkkivoiteella, joka tekee hieman suojaavaa pintaa ärsykkeitä vastaan. Lapsen kannattaa antaa olla välillä ilman vaippaa, koska nämä ns. ilmakylvyt rauhoittavat myös ihoa. Myös rasvauksen jälkeen kannattaa suosia ilmakylpyjä, jotta rasvattu iho ei haudu vaipan alla. Vauvoilla saattaa myös ihopoimuihin jäädä kosteutta, josta voi muodostua ihottumaa. Tähän auttaa parhaiten kuivattaminen talkilla tai tavallisella perunajauholla.

Lasten ihon hoidossa kannattaa suosia hajusteettomia ja mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita. Myös pyykinpesuaineisiin kannattaa kiinnittää huomiota, koska hajusteet tai muuten liian voimakkaat pesuaineet jäävät osittain vaatteisiin, jolloin iho joutuu suoraan kosketuksiin näiden aineiden kanssa.

Nuoruudessa taistellaan usein talia vastaan


Ensimmäiset hormonaaliset muutokset alkavat näkyä ihossa murrosiässä. Ihon hiki- ja talirauhasten toiminta vilkastuu, jolloin iho ja hiuspohja rasvoittuvat helpommin. Samoin hikoilu ylipäätään lisääntyy. Vartalon ihoa ja hiuksia joutuu usein pesemään päivittäin saippualla ja shampoolla, jotta hiki ja rasva lähtevät pois. Myös deodorantin käyttö kannattaa aloittaa tässä vaiheessa. Mikäli deodorantti ei pidä hikoilua ja hien hajua kurissa, voidaan siirtyä antiperspirantteihin, joilla tukitaan hikirauhasia, jolloin hikoilu estyy.


Iho rasvoittuu myös kasvojen alueelta, kun lapsena ns. horrostilassa olleet talirauhaset aktivoituvat. Rauhaset saattavat myös tukkeutua talista ja keratiinista, jolloin iholle muodostuu näppylöitä. Jos näppylöitä on enemmän, puhutaan aknesta. Aknea on erityyppistä riippuen siitä onko iholla pelkästään mustapäitä ja valkopäitä vai liittyykö akneen tulehdusmuutoksia.


Kasvojen pesu aamuin illoin omalle ihotyypille sopivalla puhdistusaineella on ihon ensisijaista hoitoa rasvaisuuden hoitoon sekä näppylöiden ehkäisyyn ja hoitoon. Ihon rasvoittumisesta huolimatta nuoren iho on usein herkkä, joten liian voimakkaita puhdistustuotteita ei kannata käyttää. Puhdistusemulsiot ovat usein sopivia. Jos ihon rasvoittuminen on voimakasta, voi kokeilla geelimäistä puhdistustuotetta.


Puhdistuksen jälkeen iho kosteutetaan voiteella, joka ei rasvoita ihoa eikä tuki ihohuokosia. Perusvoiteista lotion-tyyppiset tuotteet (esim. Humektan) ovat usein sopivia. Kosmetiikkasarjoissa on usein nuorelle tai akneiholle suunnattuja tuotteita, joista varmasti löytyy kokeilemalla jokaiselle sopiva tuote. Mikäli iholla on näppylöitä, voidaan käyttää esim. salisyylihappoa sisältäviä tuotteita, jotka kuorivat ihoa, jolloin talirauhaset eivät tukkeudu niin helposti. Usein nämä tuotteet kuivattavat, joten riittävä kosteutus on tärkeää. Bentsyyliperoksidi on tehokkain ilman reseptiä saatava aine aknen hoitoon. Sitä myydään kauppanimellä Basiron joko pesuaineena tai iholle jätettävänä geelinä. Se hillitsee akneen liittyvää bakteeritulehdusta iholla ja samalla kuorii ihoa. Mikäli kotikonsteista ei ole apua, kannattaa aknen hoidossa kääntyä lääkärin puoleen. Reseptilääkepuolelta apu varmasti löytyy ja hoitamalla akne ajoissa estetään sen aiheuttamat arpimuutokset.

Nuoren aikuisen iho kaipaa uusia ihonhoitorutiineja


Ihon ikääntyminen alkaa jo 25-vuotiaana. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa ottaa käyttöön ihon herkimmin ikääntyvien kohtien hoitoon sopivat tuotteet. Ikääntymisen merkit alkavat näkyä ensimmäisenä silmänympärysiholla, huulten ympärillä ja otsalla.


Ihon kosteustasapainosta huolehtiminen on kaiken a ja o. Kuiva iho reagoi herkemmin ärsykkeisiin ja ihojuonteitakin muodostuu herkemmin. Kuivalle iholle valitaan riittävän kosteuttava päivä- ja yövoide. Epäpuhtaalle tai rasvoittuvalle iholle puolestaan kevyempi voide. Silmänympärysvoiteen käyttö kannattaa aloittaa viimeistään tässä vaiheessa. Usein kevyt koostumus on riittävä, mutta kuivaihoiselle sopii myös ravitsevampi koostumus. Oman tarpeen mukaan voi ottaa käyttöön myös anti age- tuotteita. Tuote voi sisältää esim. Q10:ä tai muita ihon normaalia toimintaa tukevia ainesosia.


Auringon UV-säteilyn vaikutusta ihon ikääntymiseen ei voi vähätellä. Nuorella aikuisella muutokset eivät vielä välttämättä näy, mutta tässä iässä saadun UV-säteilyn vaikutus tulee esille 40 ikävuoden jälkeen. Näin ollen UV-suojaukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Elämän tavoilla voi muutenkin parantaa ihon kuntoa. Riittävä uni, veden juominen ja terveellinen ruokavalio edesauttavat ihon kunnossa pysymistä. Tupakointi ja alkoholi ikäryhmään katsomatta vaikuttavat negatiivisesti ihon kuntoon.

Keski-ikäisen iho reagoi kehon hormonaalisiin muutoksiin

Keski-iässä ihon vanheneminen alkaa usein näkyä selvemmin ihon kimmoisuuden menetyksenä ja ryppyjen lisääntymisenä ihon tukikudosten eli kollageenin vähenemisen takia. Myös iho alkaa oheta pikkuhiljaa. Erityisesti naisilla hormonaaliset muutokset vaihdevuosien muodossa aiheuttavat muutoksia ihossa. Vaihdevuosien aikana estrogeenin määrä elimistössä vähenee. Estrogeenin puute aiheuttaa usein ihon kuivumista ja joillakin myös karvoitus kasvoilla, käsivarsissa ja muualla vartalossa voi lisääntyä. Aikuisiän aknekaan ei ole tavatonta suurten hormonimuutosten yhteydessä. Aikuisiän aknea hoidetaan usein vastaavilla tuotteilla ja lääkkeillä kuin nuoruusiän akneakin.

Miehillä ihon ikääntyminen saattaa tapahtua hieman myöhemmin kuin naisilla, mutta ei siltä kukaan välttymään pysty. Miehille löytyy nykyisin myös omia kohdistettuja kosmetiikkasarjoja, joissa on kiinnitetty huomiota miesten ihon tarvitsemiin ainesosiin, mutta myös muut tuotteet käyvät miehille, vaikka mainostus on usein kohdistettu naisiin.

Aikuisiällä ihon hoitoon kannattaa lisätä seerumit, jotka laitetaan aamuin illoin päivä- ja yövoiteen alle. Seerumeissa on hoitavia ainesosia tehotiivisteenä, jolloin iho saa tarvitsemaansa kosteutta, kohotusta ja virkistystä parhaalla mahdollisella tavalla. Seerumin imeydyttyä iholle levitetään omalla ihotyypille sopiva päivä- tai yövoide. Voiteissa on saatavissa anti-age – ominaisuuksia, joita aikuisen iho jo tarvitsee. Tuotteet saattavat sisältää tehoaineina esim. E-vitamiinia, kollageenia tai hyaluaronihappoa. Ihon puhdistusta ja silmänympärysvoiteen käyttöä ei kannata unohtaa.

Ikääntyneen iho on ohut ja herkästi vaurioituva


Ihon ikääntyminen lisääntyy selvästi 70-vuodesta eteenpäin. Iho ohenee ja sen rasvapitoisuus pienenee, jolloin iho kuivuu herkemmin. Koska ihon rakenteet kokonaisuudessaan heikkenevät, voi iho vaurioitua herkemmin. Ihon elastisuus vähenee, jolloin ihoon tulee verkkomaista matalaa ryppyä.

Ikääntyneen ihon hoidossa pääpaino on ihon hellävaraisella puhdistuksella. Ohutta ihoa ei kannata rasittaa liian voimakkailla puhdistustuotteilla. Pesuaineena voi käyttää sopivaa perusvoidetta esim. Aqualan L tai Tenaset voidepesuainetta, jota ei tarvitse huuhtoa lainkaan vedellä. Se voidaan pyyhkiä pois tähän tarkoitukseen suunnitelluilla pesulapuilla. Puhdistuksen jälkeen iho rasvataan hyvin levittyvällä perusvoiteella, ettei ihoa tarvitse turhaan rasittaa hankauksella.

Ikääntyneen ohut iho palaa herkästi, joten UV-suojaus korkealla suojakertoimella (SPF50) on järkevää.

Kirjoittanut Tanja Tikka

Julkaistu Oma plus lehdessä 3/2017